Lauri Kettunen: erinevus redaktsioonide vahel
Eemaldatud sisu Lisatud sisu
Resümee puudub |
|||
1. rida:
'''Lauri Einari Kettunen''' ([[10. september]] [[1885]] [[Joroinen]] – [[26. veebruar]] [[1963]] [[Helsingi]]) oli silmapaistev [[Soome keel|soome]] murrete ja [[Läänemeresoome keeled|läänemeresoome keelte]] uurija. Oma karjääri jooksul töötas Kettunen muu hulgas [[Tartu Ülikool|Tartu]] ja [[Helsingi ülikool]]i professorina.
==Õpinguaeg==
Kettunen sündis põllumehe pojana [[Joroinen]]is. Ta lõpetas [[Kuopio]] Soome Ühiskooli 1905. aastal, misjärel ta hakkas Helsingi ülikoolis soome keelt ja sugulaskeeli. Tollal õpetas Kettust teiste seas tuntud [[fennist]], professor [[E. N. Setälä]].
Pärast kolme aastat õpinguid kirjutas Kettunen 1908. aastal kandidaadiuurimuse soome keele ja kirjanduse erialal. Litsensiaadiks sai ta 1912. aastal ja kaitses doktoriväitekirja aasta hiljem.<ref>Hänninen & Koponen, lk 11, 26</ref>
==Akadeemiline karjäär==
Kettunen sai Helsingi ülikooli soomen keele dotsendiks 1914. aastal. Seejärel tegutses ta 1920–1925 [[Tartu ülikool]]i läänemeresoome keelte professorina.<ref>Hänninen & Koponen, lk. 16</ref>
<!--- Tämän jälkeen Kettunen työskenteli Helsingin yliopiston suomalaisen filologian vt. apulaisena. Vuonna 1929 Kettunen nimitettiin [[Helsingin yliopiston suomen kielen professori|Helsingin yliopiston itämerensuomalaisten kielten ylimääräiseksi professoriksi]], jota virkaa hän hoiti vuoteen 1938 asti. Virka muutettiin vuoden 1939 alusta viron ja sen lähisukukielten varsinaiseksi professuuriksi. Tästä virastaan Kettunen jäi eläkkeelle vuonna 1953.<ref>Hänninen & Koponen, s. 21, 78</ref> Virkavapaiden avulla hän toimi myös yliopisto-opettajana [[Budapest]]issa Eötvös-Collegiumissa vuosina 1935–37 ja 1941–44.<ref>Kettunen 1960, s. 265, 278, 284, 352, 362 </ref>
Lauri Kettunen osallistui aktiivisesti [[Kotikielen Seura]]n, [[Suomalais-ugrilainen seura|Suomalais-ugrilaisen Seura]]n ja [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]n toimintaan.<ref>Kettunen 1960, s. 318 </ref> Vuonna 1959 Kettunen sai Suomalaisen Tiedeakatemian kunniapalkinnon (500 000 [[markka]]a) tunnustukseksi ansioistaan itämerensuomalaisten kielten tutkijana.<ref>Kettunen 1960, s. 425 </ref>
Kettusella oli usein voimakkaita näkemyksiä ja hän kiisteli moneen otteeseen [[Lauri Hakulinen|Lauri Hakulisen]] kanssa muun muassa kielen historiasta.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Irma Lonka | Otsikko = Opiskelijan muistikuvia Lauri Hakulisesta | Julkaisu = Virittäjä | Ajankohta = 1999 | Vuosikerta = 103 | Numero = 4 | Sivut = 598–603 | Viitattu = }}</ref> Useammassa kuin yhdessä kiistakysymyksessä on vasta myöhempi tutkimus kyennyt osoittamaan "rabulisti Kettusen" näkemyksen oikeaksi.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Päivi Rintala | Otsikko = Suomen kirjakielen normeista | Julkaisu = Sananjalka | Ajankohta = 1992 | Vuosikerta = 34 | Sivut = 47–68 | Julkaisupaikka = Turku | Julkaisija = Suomen kielen seura }}</ref> Kielenhuollossa Kettunen edusti usein vapaamielisempää kantaa kuin Hakulinen ja [[E. A. Saarimaa]], jonka oppaan ''Hyvää ja huonoa suomea'' eräänlaiseksi vastapainoksi Kettunen kirjoitti oman opaskirjansa ''Hyvää vapaata suomea''.
--->
==Ekspeditsioonid==
<!---
Suomalaisten sukulaiskansojen kulttuuri ja sen edistäminen oli Lauri Kettuselle sydämenasia.<ref>Hänninen & Koponen, s. 7</ref> Uransa aikana Kettunen matkusteli runsaasti itämerensuomalaisia kieliä puhuvien kansojen parissa kielinäytteitä keräten. Kettunen vieraili matkoillaan [[virolaiset|virolaisten]], [[vatjalaiset|vatjalaisten]], [[vepsäläiset|vepsäläisten]], [[liiviläiset|liiviläisten]] ja [[karjalaiset|karjalaisten]] luona sekä myös Ruotsissa Vermlannin [[metsäsuomalaiset|metsäsuomalaisten]] luona.<ref>Hänninen & Koponen, s. 12–18, 23</ref>
Lauri Kettunen kiersi ympäri Suomea 1920-luvun lopulla sekä 1930-luvulla tutkien suomen kielen murre-eroja ja siten kartoittaen murrealueita. Urakka oli valtava, sillä hänen tavoitteenaan oli vierailla lähes jokaisessa pitäjässä.<ref>Kettunen 1960, s. 38 </ref><ref>Hänninen & Koponen, s. 59</ref> Kettunen haastatteli ihmisiä paitsi heidän kotonaan, myös esimerkiksi kunnalliskodeissa ja vankiloissa. Matkoillaan Kettunen liikkui polkupyörällä, suksilla, moottoripyörällä ja myöhemmin autolla.
Tutkimustyön tuloksena oli ''Murrekartasto'', joka sisältää 213 tärkeimpien murreilmiöiden levinneisyyttä osoittavaa karttaa. Myöhemmät supistetut painokset sisältävät 64 karttaa.<ref>Hänninen & Koponen, s. 21, 43, 60</ref>
--->
==Pere ja vaba aeg==
Lauri Kettusel ja tema naisel [[Hilja Kettunen|Hiljal]] oli kolm last, kellest küll kaks surid juba noorelt.<ref>Kettunen 1960, s. 252 </ref><ref>Hänninen & Koponen, s. 83–84</ref>
Vastukaaluks teaduslikule karjäärile harrastas Lauri Kettunen [[ilukirjandus]]t. Ta kirjutas [[proosa]]t, [[luule]]t ja [[näidend]]eid. Osa Kettuse ilukirjanduslikust loomingust avaldati varjunime '''Toivo Hovi''' all. Kettunen tõlkis muu hulgas soome keelde eesti luuletaja [[Bernard Kangro]] luuletusi ja kirjutas ise [[eesti keel|eestikeelse]] luulekogu ''Südame sillad'' (1960).<ref>Hänninen & Koponen, s. 25</ref> Ta oli ka teosoofia toetaja.
== Teoseid ==
22. rida ⟶ 48. rida:
*Matkapakinoita ja muita muistelmia 1925-1960 (1960)
*Kahdeksan matkaa Vermlannin metsäsuomalaisiin (1960)
== Viited ==
{{viited}}
{{pooleli}}
| |||